Terhi avasi salin ovet ensimmäistä kertaa 13.1.2017. Facebook tuolta päivältä tiesi kertoa näin: ”Tältä näyttää hikinen ja onnellinen (ja punainen) ihminen; takana paras Zumba ikinä! Lue Terhin koko tarina alta.
Olen tällainen keski-ikäinen, liikunnan ilon oikeastaan vasta näin aikuisiällä löytänyt nainen. Jojoillut olen painoni kanssa koko iän, mutta oikeastaan painonhallinta ei ollut motivaattorini lähteä liikkeelle, vaan sisäisesti parempi olo ja jaksaminen. Joitain vuosia joogasin, kävin vesijuoksussa sekä eri paikoissa tanssillisilla tunneilla säännöllisen epäsäännöllisesti ja pikkuhiljaa entinen rakkauteni tanssiin heräsi uudelleen.
Sitten pari kesää sitten polveni sanoivat stopin ja olin niin kipeä, että liikkuminen oli hetkellisesti lopetettava ja aamuinen nousu sängystäkin teki tiukkaa. Minulla diagnosoitiinkin molemmissa polvissa nivelrikko. Vähän siihen suuntaan lääkäri puhui, että tanssit on nyt tanssittu ja tulevaisuus olisi sauvakävelyn, vesijuoksun ja murtomaahiihdon tyyppisissä lajeissa. Ei ikinä, ajattelin. Niinpä kun sain fysioterapeutilta polven kuntoutusohjeet, aloin vakavasti miettimään kuntosalille menoa. Olihan se vuosia ollut mielessäni, mutta olin vuosikymmenien varrella kasannut mieleeni aikamoiset esteet kuntosalin oven avaamisen suhteen. Myös kuntosalien hinnat hirvittivät, sillä tuntui hullulta maksaa kuukausittain sellaisia summia. Toki erilaisia budjettisaleja on, mutta koska en todellakaan ole mikään punttisalityyppi, vaan haluaisin saliltani (jos nyt ikinä sellaisen jäseneksi liittyisin) monipuolisia tunteja ja ennen kaikkea tanssillisia tunteja.
Oz MAXista olin kuullut hyvää ja näin oulunsalolaisen näkökulmasta salille oli helppo tulla. Avasin salin oven ensimmäisen kerran 13.1.2017 ja osallistuin Pirittan vetämään Zumbaan. Se oli menoa samalta istumalta. Facebook tuolta päivältä tiesi kertoa näin: ”Tältä näyttää hikinen ja onnellinen (ja punainen) ihminen; takana paras Zumba ikinä! Nyt meni ohjaaja, koreografia ja biisit kerralla niin nappiin ettei mitään järkeä. Ja vielä kun jorattiin hämyssä diskovalojen ja peilipallon alla, niin voi elämä Terhi on ekstaasissa. Samalla kertaa meni kuntosalineitsyyskin – kohta ne lehmätkin kuulkaa ihmiset lentää”.
Tässä vuoden aikana olen tanssinut Zumbissa sydämeni kyllyydestä, kokeillut uusina lajeina SH’BAMia, BODYJAMia, BODYBALANCEa, sisäpyöräilyä sekä BODYVIVEä. Mitä tulee kuntosaliharjoitteluun, niin siellä käynti meinaa vähän takuta, sillä minusta se on vähän tylsää. Tiedän toki, että polvien kannalta tähän minun tulee tänä vuonna panostaa. Mitä vuoden aikana olen oppinut on se, että esteet on todellakin vain siellä omassa päässä. Heti ensi hetkestä lähtien olen tuntenut Oz MAXin tunnelman kotoisaksi ja ozmaxilaiset ja ennen kaikkea ohjaajat ja henkilökunnan todella ystävällisiksi. Tällaista tavallista tallaajaa kiloineen ei tuijoteta nenänvartta pitkin, vaan ennemminkin kannustetaan. Se tuntuu hyvältä. Ja mitä tulee noihin kk-maksuihin, niin olen tajunnut etteivät ne ole itseltä pois, vaan omaan itseen panostamista. Ja kyllä sen huomaa, voin entiseen verrattuna paljon paremmin, ja nyt kun vuoden alusta olen rukannut ruokavaliotakin enemmän oikeanlaiseksi, niin jaksaminen on ihan eri tasoa kuin ennen. Tässäkin on toki vielä tekemistä, mutta taas kerran olen ylittänyt oman pään esteitä ja kysynyt ammattilaisen apuja. Enemmän kuin mielelläni jatkan siis ozmaxilaisuutta nyt uuden vuoden ja kevään lukkarihan näyttää ihan mahtavalta. Oz MAXin tuntien lisäksi arkiseen liikuntaani kuuluu afrotanssi ja oman pikkuisen karvaisen pt:n kanssa päivittäiset lenkit. Tavoitteena on pysyä polvien takia leikkauspöydältä poissa mahdollisimman pitkään ja voida harrastaa just sitä mitä haluaa ja tuntuu hyvältä.
Julkaistu: 05.03.2018